Heräilyä talviunilta
Palasin Haldenista Suomeen 23. joulukuuta ja suunnilleen siitä asti pääkaupunkiseutu on ollut hautautuneena lumeen. Aloitin vuoden mittaisen työpestin Suunnistusliitossa 4. tammikuuta. Hyppäsin sinä aamuna lähijunaan ja pääsin minuutin matkan Louhelasta Myyrmäkeen. Sen jälkeen kuulutettiin, että on paras jatkaa matkaa muilla kulkuvälineillä. Oli nimittäin yksi juna ajellut pitkäksi Helsingin asemalla ja lamauttanut koko junaliikenteen. Työmatka kesti sinä aamuna tunnin ja vartin. Nopeimmillaan työmatkani kestää puoli tuntia. Siihen aikaan pääsee junalla ja pyörällä.
Hiihtämään olen siis pystynyt suunniteltua enemmän. Välillä lunta on jopa ollut liikaa. Viime sunnuntaina lähdin kello 11 hiihtämään huomatakseni, että ladulla on 10 cm lunta, eikä kukaan ole hiihtänyt ennen minua. 40 minuuttia umpihankihiihtoa teki pelkästään hyvää vantaalaisnuorelle. Espoon rajalta asti oli ladut ajettu ja Vantaallakin paluumatkalla.
Lumi vei huomion myös tiistaina. Lynxin 16 kilometrin testijuoksun lähdön aikaan reitillä oli 10 cm uutta lunta. Aikaa meni melkein 1h 14 min eli 15 minuuttia ennätystä enemmän ;)
Tämän viikon keskiviikkona hiihdin töistä kotiin eli Pasilasta Myyrmäkeen. Tunti ja vartti olisi riittänyt, mutta pidensin lenkkiä alussa käymällä Laakson ratsastusstadionilla eli eteläisimmässä kolkassa, johon keskuspuistoa pitkin pääsee suksilla. Matkareitti oli siis kokonaisuudessaan Pasila-Laakso-Pasila-Pirkkola-Paloheinä-pitkäkoski-Myyrmäki. Työmatkahiihto oli oikeastaan varsin nautinnollinen, sillä lunta täällä on käsittämättömän paljon.
Myllypuron Liikuntamylly pelastaa
Lumihangessa voi hyvin kehittää kestävyyttä ja hitautta, mutta Myllypuron legendaarinen Liikuntamylly on parin viime viikon aikana tarjonnut parhaimmat harjoitusolosuhteet. Mylly tuli tutuksi jo ensimmäisenä märskyvuonna 2003. Siellä on vedetty ”apinaa”, loikkia ja kaikkea mahdollista muuta kivaa. Ostin siis kymmenen kerran lipun, joka maksoi kokonaiset 30 euroa.
Parin viikon ajan olen yrittäny päästä hiihtojumista eroon loikka- ja nopeustreenillä kerran viikossa. Todella hauskaa kiihdyttää 60 metriä ja hypätä sen jälkeen patjaa vasten. Loikkiakin on mukava tehdä loikkamatolla, joka antaa hieman myöden. Ja aitakävelyt kuuluvat tietenkin Myllytreeniin.
Muutamamat intervallitkin olen vetänyt. Tänään aloitin kolmannen interval-blokin, joka nyt kestää enää kuusi päivää. Voisin siitä laittaa faktat ensi viikolla pöytään, sillä edellisestä jutusta tuli paljon kommentteja. Viisi kaveria on ainakin testannut systeemiä tavalla tai toisella.
Harjoituspäiväkirjan tärkein lukema: 0
Harjoittelu on sujunut mukavasti suunnitelmien mukaan, mutta mihinkään Pajusen ensimmäisen kvartaalin tulosvaroitukseen en lähde, sillä tuntimäärät eivät huitele sillä tasolla, että välitöntä monttuvaara olisi. Tärkeimpänä harjoituspäiväkirjan lukemana haluaisin nostaa esiin sairas- ja telakkapäivien saldon eli nollan. Se antaa pitkällä tähtäimellä parhaat eväät kehittymiselle.
Tiedän toki, että suunnistajat juoksevat rasitusmurtumansa näkyviin maaliskuussa ja taittavat nilkkansa viimeistään huhtikuun puoleen väliin mennessä. Vaara ei ole todellakaan ohi. Ikä ei tule yksin, joten venyttelyyn olen panostanut tällä harjoituskaudella aikaisempaa enemmän. Myyrmäen uimahallin vesijuoksuallas, kylmäallas, poreallas, sauna ja höyrysauna kuuluvat myös viikottaiseen ohjelmaan. Lisäsin myös harjoituspäiväkirjaan kohdan: lihashuolto. Siihen tulee sitten merkittyä venyttelyt, saunomiset ja vastaavat, jotka on helppo jättää vähemmälle huomiolle, kun ne eivät vaikuta tuntien kertymiseen.
Nyt on oikea aika heräillä talviunilta kirjoittelun ja suunnistustaidon osalta. Suunnistussuoritukseni olen jo paloitellut tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Määrätietoinen työ suunnistustaidon kehittämiseksi kiihtyy koko ajan. Maaliskuun lopussa Lynxin leiri Ranskassa avaa suunnistuskauden. Lumihankikahlauksia ja sprinttisuunnistuksia ei voi varsinaisesti laskea, vaikka ne sopivasti pitävätkin tuntumaa yllä.